MYRKKYMADONNAN MUOTOKUVA – apua kärsiville kirjasta "Will I Ever Be Good Enough? Healing the Daughters of Narcissistic Mothers"

Alan pioneeri ja johtava spesialisti, psykologian tohtori ja psykoterapeutti Karyl McBride julkaisi vuonna 2008 kaikkien aikojen ensimmäisen toipumisoppaan narsistiäitien tytäruhreille. Kustantajan sanoin se on "essential guide to recovery for women with toxic mothers". Sinäkin voit tuntea olevasi kyllin hyvä – mutta vasta katsottuasi juurisyytä silmästä silmään.

Aloita siis tästä!

Äidin narsistisuus ilmenee täydellä teholla tyttären tultua murrosikään. Itsenäistymisvaiheesi on hänelle sietämätön, sillä mielestään hän on jotain suurta ja sinä olet hänen jatkeensa. Näpäytykset ja lyttäykset alkavat. Vaikka teet kaiken täyttääksesi odotukset, et koskaan onnistu: Ahkeroit, mutta kuulet olevasi laiska. Huolellisena olet hutiloiva, anteliaana ahnehtiva, avuliaana itsekäs. Toimiessasi oikein toimit väärin. Kun saavut etuajassa, hän vihjaisee sinun myöhästyneen. Jos olet jämäkkä, olet kova. Hänestä sinä olet paha. Ja lisäksi ruma.

Lapsen perushoitoonkaan äidin viitseliäisyys ei meinaa riittää, mutta naiseksi kehittymistäsi hän ei ole huomaavinaan. Deodorantteja ja kasvovoiteita ei tipu; terveyssiteet ja rintaliivit saat vasta niitä nolostellen kyseltyäsi. Hän ehdottelee sinulle tasosi alittavia aloja ja huutaa, ettet koskaan pärjää työelämässä. Hän tuhrii kaiken sinulle tärkeän: sivistykselliset pyrkimykset, läksyjenteon, tiedonjanon, hengellisen etsinnän, musiikkiharrastukset, partiotoiminnan… Hän saattaa myös omia kiinnostuksenkohteesi lyödäkseen sinut kotikentälläsi. Ja vaikka olisi koulupudokas, hän esittää etevämpää kompetenssialueillasi, joihin olet yliopistossa opiskellut ja ammatissasi pätevöitynyt.

Äiti kadehtii lastenhuonettasi, nuoruuttasi, rakkaudellista avioliittoasi, luonteenpiirteitäsi, kaikkea oppimaasi. Kun jo teininä pärjäät suuressa maailmassa, hän kaivaa sinusta jonkin heikkouden merkin, jolla ratsastaa ylitsesi. Saavutuksesi hän sivuuttaa ja ottaa puheeksi jonkun tuttavan, jonka toivoo vertailussa jättävän sinut varjoonsa. Itse hän ei pinnallisuuttaan ja lyhytpinnaisuuttaan vaivaudu syventymään mihinkään mutta briljeeraa trivialla ja myhäilee itsetyytyväisenä, miten heittämällä peittoaa asiantuntijat. Hän hakeutuu väittelyihin, inttää olevansa oikeassa ja hämmentää niin kauan, että punainen lanka katoaa kokonaan. Hän asettuu mieluusti kilpasille, mutta häviön häämöttäessä aihe yks kaks mitätöityy.

Äiti pyörähtelee peilin edessä ikuisten dieettiensä tuloksia tarkastellen. Hän hankkii kalliita vaatteita ja näyttäviä kampauksia, pyrkien niiden avulla sekä etikettisääntöjä pri-kul-leen noudattamalla luomaan ”hienon ihmisen” vaikutelman. Jos taas sinä laittaudut, alkaa naljailu turhamaisuudestasi. Meikkisi hän parahtaa olevan kuolinnaamio.

Hän arvostelee sinua tuhahdellen, irvistellen, päätään pudistellen ja suureen ääneen jopa vieraiden läsnä ollessa sekä kuultesi yksinpuheluna aivan kuin et olisi paikalla. Pilkka taas on neutraali huomio tai harmitonta huumoria; äitiparkahan vain yritti olla hauska. Sinun vitseillesi hän pidättyy nauramasta ollessanne kahden kesken ja sanoo: ”Me emme käsitä.” Näin hän osoittaa kuuluvansa ryhmään ja sinun olevan sivullinen. Kysäistyäsi jotain viatonta seikkaa perheen historiasta hän ulisee kuin haavoitettu eläin, syyttäen sinua utelusta.

Äiti loukkaa, saattaa häpeään ja tuomitsee, ja kun kyhjötät survottuna, hän ällistelee, miksi olet niin kumman näköinen. Rääkkäyksestä pitäisi palautua välittömästi, jotta näyttäisi siltä, ettei hän mitenkään väärin toiminut. Kohta hän heittäytyy kivaksi ja kaverilliseksi.

Vuorovaikutus on poukkoilevaa, laskelmoivaa eikä aina aloitteellista vaan oudon reagoivaa: hän tarkkailee, miten sanot tai teet jotain, ja alkaa sitten käyttäytyä samoin. Hänen rutiiniaan on sivaltaa, halveksua ja iskeä heikkoon kohtaasi. Kritiikkisi sinkoaa hänestä bumerangina nilkkaasi, rampauttaen puolustuskykysi. Perään hän jyrähtää toivovansa, että sinäkin saat aikuisena "yhtä hirveän tyttären". Hän ei kaihda käsiksi käymistä. Tukkapöllyt ja luunapit muuttuvat vartuttuasi vähemmän räikeiksi kiilaamiseksi ja tönimiseksi. Vastuuta teoistaan äiti ei kanna vaan puolustautuu retorisin hämäyksin. Hän voi myös painaa kädet korvilleen tai ohittaa argumenttisi ilmehtimällä sinun olevan sekaisin. Hän antaa ymmärtää yhtä ja toista – vaikkapa ällöävänsä jotakuta tai edellyttävänsä sinulta jotain moraalitonta – mutta jos otat asian puheeksi, luikkii vilpittömyyden verhon taakse toteamalla, ettei hän ole mitään sellaista sanonut.

Pienestä pitäen sinun pitää olla HILJAA! Ilosi on meteliä ja tyhmyyttä, jonka hän tukahduttaa läpsimällä ja sättimällä. Kun valmistaudut häämatkalle tai upeisiin juhliin, pirauttaa äiti juuri silloin iskeneestä huolesta, johon velvoittaa sinun paneutuvan. Lähtiessäsi lomalla viihteelle hän ilmeilee, että olisi pitänyt jäädä seuraneidiksi, ja jatkaa mielenosoitustaan pitkälle seuraavaan päivään. Löydettyäsi puolison hän on niin katkera, että ilmoittaa sinun olevan hänelle nyt kuin kuka tahansa vieras ihminen.

Äiti välttelee luonasi kyläilyä, koska joutuisi jättämään mielikuvan sinusta ikuisena lapsena. Tytöttely on normi. Rupattelupuhelunsa hän soittaa virka-aikana työpaikallesi tiedustaen kärkeen, missä mahdat olla. Syvällisistä aiheista hän vaivautuu ja kuuntelee pohdintojasi vain puolella korvalla mutta saattaa myöhemmin esittää keksineensä itse kaikki oivalluksesi. Hän ehdollistaa sinut kutistumaan. Jos kuvailet hienoja kokemuksiasi, hänen päähänsä pälkähtää jotain välittömästi toimitettavaa tai kännykästään "loppuu kohta akku”! Hän voi myös kääntää jutun omiin muka vaikuttavampiin elämyksiinsä. Jos kerrot lääkäreiden epäilevän sinussa vakavaa tautia, hän joko ei keskity tai valittaa tietenkin paljon kamalampia vaivojaan. Sairasvuoteella hän kuitenkin näyttää autuaalta kuningatarmehiläiseltä odottaessaan ehdotonta huomiota ja täyttä palvelua.

Perheessä on tämä yksi päähenkilö, ja sinulla on pelkkä välinearvo. Tyttären on käveltävä varpaillaan, kasvatettava tuntosarvet ja ajateltava aina ensin äitiä. Oikkuja on myötäiltävä ja toiveita arvuuteltava. Häntä pitää auttaa, tukea, kehua, puolustaa, surkutella, jopa toistuvasti hieroa. Kotiin mahtuvat vain äidin tunteet. Sinulta hän epää negatiiviset tunteet ilkkumalla niitä filmatuiksi. Oikeutesi hän riistää joko ylenkatsomalla tai yli kävelemällä.

Äidillä on aina olevinaan niin kamala kiire, että sisälläkin hän juoksee! Kaikille syntyy vankka vaikutelma yksin raatavasta työn sankarista, vaikka häntä hyysäämään on palkattu apulaisia, siivoojia, vyöhyketerapeutteja. Hän ei ikinä tee mitään erityistä, mutta silti jo pikkuisena havaitset, että hänen tuiki tavallisissa askareissaan roikkuu näkymätön lasku ja että velallinen olet sinä – marttyyri kun on kaiken uhrannut sinun eteesi. Varhaiskeski-ikäisestä lähtien hän lysäyttää hartiansa ja kiskaisee hihastaan ässän pitäisi-jo-päästä-vähän-helpommalla. Kuitenkin hän delegoi järjestelmällisesti kotihommat tunnolliselle tyttärelleen! Aikuisena tämän elämän täyttävät omat raskaat velvollisuudet, mutta silloinkin on vain automaattisesti ravattava työttömänä tai eläkkeellä lekottelevan äidin huusholliavustajana – kuulematta koskaan kiitoksen sanaa.

Äitiä ei hyvinvointisi kiinnosta eikä liikuta. Toki hän kasvonsa säilyttääkseen kysyy muodollisesti, että mitäpä kuuluu, mutta vastauksesi on yhdentekevä. Hän viihtyy omissa oloissaan: ei käy oikein missään, ei saa tosi ystäviä eikä aterioi perheen kanssa. Häntä ei huvita lukea iltasatuja, tulla leikkimään, pitää sylissä. Teistä ei löydy yhtään yhteistä valokuvaa. Lapsen tarpeet, huolet ja sairaudet ovat häiriötekijöitä. Olet taakka. Äiti huutaa olevansa piikasi! Todisteeksi hän kertoo hampaat irvessä, miten pikkutyttönä pidit hänen sinulle pukemiaan valkoisia polvisukkia kevätjuhlassa, ja hän joutui jynssäämään ne puhtaaksi! Lakkaat jo varhain vaivaamasta häntä ja teet kaiken itse. Mutta kun osoitat riippumattomuutta – etkä osallistu äidin mobilisoimiin perherähinöihin – hän alkaa hyljeksiä sinua.

Kun narsistin laajennetussa perheessä tapahtuu itsemurha, hän ei koe hoidon eikä edes itsetutkiskelun tarvetta. Mistä tahansa kiinni jäätyään tämä VIP vain haukkoo henkeään silmät lautasina, että hänkö muka tehnyt jotain väärin! Jos vastuuttamista jatketaan, leuka työntyy uhmakkaasti pitkälle, katse muuttuu pistäväksi tai alkaa ilveily. Hän pyristelee pakoon myös sivuuttamalla, kiemurtelemalla, peittelemällä tai hurjistumalla mutta ellei onnistu, naamalle nousee pikkurikkeestä narahtaneen lapsen ilkikurinen ilme. Äiti kiukuttelee, riehuu, temppuilee, paiskoo ovia ja esineitä, marssii kantapäät jyskyen tiehensä jättäen tilanteet levälleen, tekoitkee (ja vilkuilee sormiensa välistä, tehoaako näytös), uhittelee, kantelee ja kikkailee kaikin kehittymättömin defenssimekanismein. Tiukoissa paikoissa hän saa "sydänkohtauksen".

Hän luo kotiinsa kaaosta ja kauhua mutta kertoilee haaveellisena tarinoita ruusuisesta lapsuudestaan, jollaista tytär ei kuulemma saa. Riitanarkkarina hän vie tilanteet sairaisiin sfääreihin tehden kaikista raastetta. Kun pienokaiset heräävät yöllä taas yhteen sisällissotaan, hän ei oletetusti rauhoita heitä vaan kiskaisee kilvekseen ja tulittaa isää heidän itkullaan. Sitten hän käy makuulle kuin ruumis ja odottaa järkyttynyttä lasta lohduttelijakseen.

Äiti pelaa perheenjäsenet toisiaan vastaan ja jakaa suvut leireihin, missä hänen puolensa edustaa pyhimyksiä, miehen puoli syntisiä. Lapsille hän sähisee isän olevan sika, joten tältä saatu yhteinen sukunimi sopii tyttären haukkumanimeksi. Roolit ovat kotona aivan sekaisin. Kuka tahansa saattaa siellä kiskaista ylleen milloin pompottavan perheenpään, milloin avuttoman pikkulapsen viitan. Tyttären kuuluu välittää isälle viestit ja avioerouhkaukset äidin pitäessä kuukausien mykkäkouluaan. Pikkulapsesta asti olisi taivuttava draama-addiktin uskotuksi, neuvottava hänen sotkuissaan, ratkottava tekaistuja taloushuolia ja asetuttava isää vastaan. Ellet taivu, äiti valittaa, ettet ole hänen odotustensa mittainen ystävätär.

”Likapyykki pestään kotona” on kiveen hakattu ukaasi, sillä äidin ja hänen puolensa hurskas imago ei saa tahriintua. Ja lojaaliuttaan lapsi vaikenee avun hakemisen sijaan. Mitä järkympi törky – hoitamattomat mielitaudit, monenkirjava väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö – sitä kirkkaampina heidän sädekehänsä säihkyvät. Äiti kokee omistavansa sinut, joten tehtäväsi on kiillottaa hänen kilpeään. Jos joudut rikoksen kohteeksi, hän ei hätäänny kärsimyksestäsi vaan siitä, että tapaus saattaa paljastua muille ihmisille! Jos ilmaiset lastensuojelullisia huolia, hän kuittaa ne liioitteluksi, ilkeilyksi, valemuistoiksi tai väärinkäsityksiksi. Horjauttamalla ja sumuttamalla hän katkaisee kielesi.

Äiti on suosiva ja syrjivä, joten helmoissaan pyöriviä hän palkitsee mutta omilla jaloillaan seisovaa rankaisee. Hän pelaa likaista peliään nappuloinaan palvelukset, tarjoamiset, lahjat, salaa sujautetut setelit, ennakkoperinnöt ja testamentit. Luonnevaurioisessa perhedynamiikassa siskokset ovat toistensa vastakohdat. Napanuorasta vedeltävä marionetti on lempilapsi. Äiti sitouttaa tämän palkkio-rangaistusmenetelmällä hovineidokseen, joka kielii hänelle sinusta, käy paheksumassa sinua päin naamaa hänen kuvottavan parjaamisensa perusteella ja hyökkäilee hänen puolestaan sinua vastaan. Tällaisesta tytöstä kasvaa raju narsisti. Jos äidillä on oma poika, hän idealisoi tätä aina irvokkuuteen asti, olipa kyseessä millainen nilkki tahansa. Paradoksaalisesti äiti luo eetoksen, että kaikkien kuuluu tätä mieslasta sääliä ja jopa ikuisesti elättää!

Individuaatiossa onnistunut tytär on syntipukki. Moitteita tulee siitäkin, että hän ymmärtää alakoululaisesta alkaen hakeutua mummon luokse tullakseen nähdyksi. Äidistä kun kyseessä on "väärän" puolen isovanhempi ja kaiken lisäksi kulutat siellä leipää. Kun syömishäiriö sitten puhkeaa, äiti ei ole sitä huomaavinaan vaan antaa tikkulaihalle teinille joululahjaksi selluliittikintaan. Jos bulimia kuitenkin paljastuu niin, ettei äiti voi enää esittää tietämätöntä, hän kailottaa ilmoille hirvittävän inhonsa. Sairaanhoitoa hän ei järjestä.

Äiti syyllistää sinua voimakkaasti ja aiheetta. Jos hän pilaa pesukoneessa uuden puserosi ja inahdatkaan asiasta, hän karjuu sinut kiittämättömäksi! Ellei hän pääse kanssasi samoihin juhliin, hän väsää yöllä Äidin sydän -nimisen taulun, jonka keskelle on iskenyt puukon. Koska empatiakyky ja omatunto puuttuvat, hän ei kadu eikä pyydä anteeksi. Syy on aina muissa – hänhän on viattomuuden ikoni, mallikansalainen ja äitelimpien äitienpäivälaulujen äideistä parhain. Ratissa, lapset kyydissä, ovat tällaiset omalakiset raivottaret karmiva riski. Äiti voi rikkoa mitä tahansa sääntöä ja samanaikaisesti mylviä tietävänsä sen. Hän hermostuu verisesti mikroilmeestäsikin, josta päättelee jotain arveluttavaa itsessään havaitun. Eikä kavahda pistää tikulla silmään: jos hän saa tietovisassa mielestään puoli pistettä liian vähän, sinä olet se joka saa kuulla tästä ”kaltoinkohtelusta” vielä vuosikymmenten päästä.

Äiti rikkoo rajasi. Hän syöksyy makuuhuoneeseesi keskellä yötä ollessasi siellä miesystäväsi kanssa ja sylkäisee tämän naamalle. Kopautettuaan oman kotisi oveen yhden kerran hän ryntää sisälle ja alkaa kummeksua havaitsemiaan ”puutteita”. Hänelle kuuluvat kaikki asiasi, ja ellet kerro niitä, seuraa syvä paheksunta. Itse hän retusoi menneisyyttään ja salaa kaikenlaista, myös sinulle henkilökohtaisesti kuuluvia asioita.

Avuntarpeeseesi äiti ei vastaa vaan ähkäisee tai kohauttaa kylmästi olkaansa. Hän vahtaa tekemisiäsi ja nauttii epäonnistumisistasi. Hän osoittelee innoissaan virheitäsi, jotta takuulla pysyt kuopassa ja hän korokkeella. Tilaisuuden tullen hän kiskaisee maton jalkojesi alta. Jos olet tukalassa paikassa, hän tarkkailee sinua kuin laboratoriorottaa ja seuraa räpiköintiäsi viehättyneenä. Ellet pärjää, naamalle leviää voitonriemuinen hymy. Jännittäessäsi hän tarkkailee sinua silmät kiihotuksesta kiiluen ja utelee viekkaasti tuntemuksiasi. Kun sinulle sattuu lapsena vaarallinen onnettomuus, hän tirskuu tai hohottaa kippurassa. Halutessaan hän voi kyllä näytellä lohduttelevaa, muttei silloinkaan malta olla pyörittelemättä silmiään muille läsnäolijoille.

Heidän ihailussaan paistatellakseen hän mielistelee, imartelee, hurmaa. Opportunistina hän vaihtaa lennossa paitaa ja on kaikkien kaveri. Jos tytär ei alennu kameleontiksi, äiti kertoo sen todistavan, ettei tämä hänen laillaan osaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Hän kirkuu tälle makaabereja raakuuksia polvilleen pudottautuen ja krokotiilin kyyneleitä vuodattaen. Vieraiden yllättäessä hän muuttuu salamana aurinkoiseksi ja valaa heille vuoripuron lailla solisevaa nauruaan. Yleisön edessä äidistä loistaa paraatipuoli. Hän aivan kuin esiintyy suurella näyttämöllä, ja myös elkeet ovat suurelliset. Hän voi esimerkiksi sinut nähdessään levittää teatraalisesti käsivartensa. Kaksin kohdatessanne hän kuitenkaan ei halaa sinua vaan pysyy etäällä, kunnes saa sinulta halauksen. Sitten hän käy läpi vaaditun liikesarjan mutta niin kolhosti, että viestii torjuntaa.

RAHA on narsistille elämän ykkönen; se ikään kuin edustaa häntä itseään. Hän näyttelee avokätistä ja jalomielistä mutta on todellisuudessa itara ja ahne sekä juonikas ja katala. Kaalimaan vartijana hän on pukki, joka käyttelee trustien ja kuolinpesien varoja kuin omiaan. Narsistien talousrikosten sanotaankin olevan tyypillisesti erehdyttämispetoksia ja kavalluksia. Hän vetelee erilaisista naruista anastaen lapseltaan sekä kympeittäin että kymppitonneittain.

Äiti tapaa pantata pennosiaan juuri sinun kohdallasi, joten isäsi saa luvan kustantaa niin ruokasi, vaatteesi, harrastuksesi kuin koulutuksesikin. Silti elinkustannukset ovat äidin ase sinua vastaan, ja varsinkin ruokakuluja hän hyödyntää brutaalisti henkiseen kiduttamiseen. Hän raportoi sinulle, paljonko syömisesi maksaa. Hän pistää pöydän notkumaan herkuista aikamiespojan valuttua paikalle tyhjin käsin, mutta jos sinä et tuo ruokaa tullessasi, kuppaat häntä; jos taas tuot, hän nyrpistelee herkuillesi tai vihjailee, etteivät hänen kokkauksensa kelpaa. Hän antaa vieraiden ymmärtää pulittaneensa omasta pussistaan ateriatarpeet, joista sinä olet maksanut puolet. Olet lapsista se, joka tarjoaa vastiketta kaikesta, ja äitihän perii, sentilleen. Myös teinityttären peseytyminen on hänestä liian kallista. Ja vaikka aikuisena perintötalossasi käydessäsi maksat sähköstä, lämmöstä ja vedestä, hän katkaisee ne kesken suihkusi. Lisäksi hän antaa ymmärtää, että sinun tulisi panostaa hänen kulunkeihinsa, mutta ”unohtaa” hänelle omaehtoisesti hankkimasi arvokkaat lahjat ja rahoittamasi kalliit remontit.

Äiti pitää kirjaa yhteydenotoistaan eikä soittele "sinun vuorollasi". Jos onnittelet häntä nimipäivänä, hän ei lähetä kiitostekstaria, sillä se kuulemma maksaa liikaa. Kirjeitä hän laittaa ilman postimerkkiä, niin että joudut lunastamaan ne.

Hän supisee sinusta pahaa selän takana mutta paikalle osuttuasi suipistaa suunsa kirkasotsaista teeskennellen. Hän vieraannuttaa kaikki lähipiiriläisesi punomalla sinusta pajunköyttä, jonka he sitten ahnaasti nielevät. Saatat ikuisuuksia ihmetellä heidän vinoja katseitaan, iljettäviä kommenttejaan ja hyytävää kohteluaan, kunnes tajuat niiden johtuneen rienaamisesta. Se on paitsi äidin huvia myös juju rakentaa ympärilleen ihmislinnoitus, jonka suojista tykittää. Yllättävän moni taipuu manipuloitavaksi ja pestautuu narsistin kätyriksi. He tunkeutuvat härskisti privaattiin tietämättä sieltä yhtään tosiseikkaa. Jos kieltäydyt käsittelemästä yksityisasioitasi, "et osaa keskustella". Kuitenkin narsisti on se, joka ei keskustele vaan päättää, ilmoittaa ja edellyttää tottelevaisuutta. Sitten seuraa hoputtaminen. Neuvotteluvaatimuksesi saatetaan naurunalaiseksi, sinua kohdellaan kumileimasimena ja hänen agendansa ajetaan läpi väkisin. Äiti keikauttaa tapahtumat ylösalaisin muuntautuen traagiseksi uhriksi ja kiepauttaen sinut vikapääksi. Kukaan ei jaksa jahdata hänen maailmalle lehauttamiaan ankkaparvia saati perehtyä kokoamiisi faktakasoihin, joten puolustukselle ei koskaan koita puheenvuoroa. Voimaan jää narsistin friikkitribunaalin langettama mielivaltainen tuomio.

Hän väittää mustaansa valkoiseksi, vaikka musta seisoisi silmienne edessä. Hänen päässään kaksi keskenään ristiriitaista asiaa voi olla voimassa yhtä aikaa. Edes lainopillisissa yhteyksissä hostiili äiti ei pelkää, mitä voi seurata valheista – ei, vaikka tyttärellä olisi niistä todisteet, tositteet ja todistajat. Hän päinvastoin häpeämättömästi rientää maksuttomien viranomaisten pakeille jatkaakseen julmistelua lastaan vastaan. Paholaisen asianajajat hyökkäävät sitten järkyttävine uhkauksineen kimppuusi puutteellisten tietojen ja perättömien turinoiden perusteella. Lakisääteisiä oikeuksia puolustaessasi ja totuutta tiukatessasi joudut turvautumaan kovan rahan juristi- ja terapeuttipalveluihin.

Ja päätät tehdä virallisen ilmoituksen perinnöstä luopumisesta.

Kun sitten täysin vetäydyt narsistisesta kultista, et vain kohtaa joka taholta voimakasta paheksuntaa vaan myös muutut äidin arkkiviholliseksi. Kaikki kostokeinot ovat silloin hänen mielestään "oikeutettuja". Hän ei koskaan pääse yli siitä, että vain hellitit otteesi, vaan uhkuu pyhää vihaa ja demonisoi sinua ympäri kyliä. Hän jatkaa kieltämääsi häirintää herkeämättä sekä suoraan että valtuuttamalla ja karhuaa sinulta siitä kertyneitä kuluja! Vaino jatkuu vuosikausia. Lopulta tyttären on hankittava äidistä oikeus- ja kriminaalipsykologinen arvio ja anottava hänelle lähestymiskielto.

Potretti on piirtynyt. Mallina poseerasivat paitsi kirjan tapauskertomukset myös sen aikoinaan synnyttänyt ja yhä karttuva verkkosisältö, missä tuhannet naiset ympäri maailman julkaisevat näitä ällistyttävän identtisiä äitielämyksiään. Spesiaalipersoonallisuudeksi itsensä paisuttanut onkin nyt kutistunut pelkäksi persoonallisuushäiriön perikuvaksi. – Ja sinulle tuli tilaa kasvaa täyteen mittaasi!

 Hankin kirjan eräällä Lontoon-reissulla melko tuoreeltaan. Kannessa lukee: "Dr. Karyl McBride has convened a fellowship of female voices to describe every flavor of experience with maternal narcissism. You are no longer alone on the road to recovery." – Sandy Hotchkiss, PsyD, LCSW

Tärkeimmät linkit:

karylmcbridephd.com

willieverbegoodenough.com

www.facebook.com/DrKarylMcBride

www.instagram.com/drkarylmcbride

www.linkedin.com/in/drkarylmcbride

www.psychologytoday.com/us/contributors/karyl-mcbride-phd

www.amazon.com/Will-Ever-Good-Enough-Narcissistic/dp/1439129436

www.goodreads.com/Will_I_Ever_Be_Good_Enough_Healing_the_Daughters_of_Narcissistic_Mothers 

 *

Lopuksi

McBriden mukaan narsismi on “spectrum disorder”. Jokainen tapaus ei siis edusta tällaista patologista ääripäätä, jonka olen lähdeaineistoni pohjalta kuvannut. Silti voi lievemminkin narsistisesti häiriintynyt äiti aiheuttaa lapselle niin ankaran kompleksisen trauman, etteivät tietoteokset ja itseapuoppaat riitä. Niinpä kirjassa suositellaan myös henkilökohtaista terapiaa, etenkin EMDR-metodia:

“It is reasonable to seek a therapist for help during this part of your recovery. Try to follow the suggestions here on your own first, as they have been helpful in my sessions with daughters. But if you are stuck and nothing is coming to the surface, using professional help in the process can make a big difference. You may want to find a professional mental health provider who knows a technique called EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing), an area of expertise that is particularly helpful with processing feelings.“

*

Here's the English version: A Portrait of a Poisonous Madonna