Miten meditoida, miksi meditoida?

Vaikka meditoiminen on nykyään yhä useamman haave, siitä voi eri syistä sukeutua haaste. Meditaatio-oppaistakin on nykyään runsaudenpula, mikä saattaa osaltaan lykätä aloittamista tai hämätä harjoittamista. Myös minä etsin kauan sopivaa kaavaa mutta lopulta palasin minua jo vuonna 1991 puhutelleen Thích Nhất Hạnhin äärelle. Tämä zenmestari, seuraajilleen Thầy ('opettaja'), on tuntunut helposti lähestyttävältä ja koskettanut sieluani syvimmin. Ja ennen kaikkea: hänen ohjeensa ovat yksinkertaisia ja ihmislähtöisiä. Hänen teoksensa Peace Is Every Step* kulkeekin rinnallani, kun nyt kokoan tänne vastaukset otsikon kysymyksiin oman harjoitukseni pohjalta. Ja koska Thầy tapaa korostaa käytännönläheisyyttä, mennään suoraan asiaan!

Asetu mukavasti mutta selkä suorana joko tukevalle tyynylle lootusasentoon, puolilootukseen taikka risti-istuntaan tai tuolille jalkapohjat lattiaa vasten, niin että kädet lepäävät sylissä. Voit myös käydä selinmakuulle, ojentaa jalat suoriksi toisistaan hieman erilleen ja pitää käsivarret kylkiä vasten, kämmenet mieluiten ylöspäin. Korjaa asentoa heti, jos se alkaa tuntua epämukavalta. Vaihtoehtoisesti jaloittele hetkinen ja harrasta Thầyn lanseeraamaa kävelymeditaatiota tyyliin peace is every step, rauhaa joka askelella.** Sinulla ei ole mitään syytä piinata kehoasi pysymällä hievahtamatta. Sovella itseesikin zenin keskeisiä periaatteita myötätuntoa ja rakkaudellista puhetta.

Meditoi tavallisen arjen keskellä, siellä missä satut olemaan – temppeleitä ja alttareita ei tarvita. Ajankohdallakaan ei ole väliä, vaan voit harjoittaa silloin kun haluat ja sen verran kuin haluat.

Tietoinen hengittäminen on koko jutun juju ja kaiken lähtökohta. Hengittele normaaliin tapaan, pingottamatta ja tasaisesti, mutta hengityksesi huomioiden. Lausu joko ääneen tai hiljaa mielessäsi sisäänhengityksellä in (tai sisään) ja uloshengityksellä out (tai ulos). Näin mielesi pysyy keskittyneenä eivätkä ajatuksesi ala karkailla ja harhailla. Sisään ja ulos eivät ole ajattelua vaan sanoja, joiden avulla pystymme astumaan pois sen levottomasta virrasta – jos emme täysin tyveneen niin ainakin mukavaan suvantoon.

Thầy esittää myös toisen yksinkertaisen mantran, jonka suomensin näin:

Sisäänhengityksellä tyynnytän kehoni,
uloshengityksellä hymyilen.
Olen nyt vain tässä hetkessä
ja tiedän sen ihanaksi!
 
Yleensä minua rauhoittaa eniten tämä usein näkemäni lause: Juuri nyt kaikki on hyvin.

Olen myös laatinut itselleni tällaiset mantrat:

I’m present in the present!

The present is a present!

Kaikki on nyt!

Niillä viestin itselleni, että olen kokonaan siellä, missä elämä vain ja ainoastaan voi ilmetä; tunnen tuosta nyt-hetkestä kiitollisuutta; tavoitan jotain olennaista olevaisesta. Valitsen mantran kunkin meditointiaamun ja -illan tarpeen mukaan, mutta yhtä lailla ne kaikki laajentavat sisäistä avaruutta ja tuottavat sielunrauhaa. Luonnollisesti voit etsiä tai kehittää itsellesi myös muunlaisia mantroja.

Tietoiseen hengitykseen kuuluu myös pieni hymy, joka nousee huulille tai kenties vain sydämeen. Se rentouttaa ja vapauttaa. Ja mikäs olisikaan hymyillessä, kun Thầyn mukaan pelkkä hengittäminen on verraton ilonlähde; voimmehan sen avulla palautua perusteellisesti ja palata nykyhetkeen. Kun olemme siinä läsnä, meidän ei tarvitse kantaa sen enempää menneisyyden taakkaa kuin huolta tulevaisuudestakaan. Voimme kokea tyyneyttä ja tasapainoa. Onnellisuus on alati ulottuvillamme, vain henkäyksen päässä. Buddhan sanoin: "Drsta dharma sukha vihari", 'onnellinen tässä ja nyt'.

Hengittäminen on kehon ja mielen välinen silta. Sisään ja ulos -harjoituksella voimme ikään kuin vetää kehon ja mielen yhteen ja tuntea eheyttä. Hengityksemme tiedostamalla voimme myös yhä uudelleen tajuta olevamme elossa. Thầy onkin kirjoittanut meditaatiohuoneeseensa tämän muistutuksen: Breathe, you are alive!

Joskus olen kuullut varsin erikoisista meditointikokemuksista: on nähty värejä ja välkkyviä valoja, aistittu ääniä, leijuttu ilmassa, vajottu tiloihin… Ihmettelen niitä, sillä kyseessä ei ole mikään trippi vaan pysähtyminen: lepääminen elämän ytimessä. Jossain vaiheessa saattaa tuntua siltä, että olemme päässeet myös oman olemuksemme ytimeen.

Silti päässä tahtoo pyöriä kaikenlaista myös meditoidessa. Buddhalaisuudessa mielen poukkoilua ja lörpöttelyä kuvataan käsitteellä monkey mind; minun suomennokseni mukaan meillä on apinoita nupissa: -) Aivot toimivat herkeämättä, eikä niitä voi mitenkään ”tyhjentää”. Kannattaakin vain antaa ajatusten tulla ja mennä niihin kiinnittymättä ja aina keskittymisen herpaannuttua palata uudestaan hengityksen ja mantran seuraamiseen.

Lopuksi pyydän huomioimaan, että vaikka meditaatio edistää henkistä hyvinvointia, se ei ole mikään ihmelääke eikä psyykkisten sairauksien parannuskeino. Se saattaa myös nostaa pintaan ahdistavia asioita. Ne oireilevat ikävinä tuntemuksina, keskittymisen häiriintymisenä sekä myös häiritsevinä ajatuksina ja mielteinä. Silloin harjoitus tuottaakin tuskaa aktivoidessaan aina vain uudestaan kaameita muistoja, jopa juurruttaen niitä. Siinä vaiheessa lopettaisin, koska meditoimalla ei voi poistaa vakavia traumoja eikä posttraumaattisia stressireaktioita. Ne pitää hoitaa kuntoon asianmukaisessa terapiassa. Vasta sen jälkeen voi asettua meditoinnin rauhaan ja korjata siitä eloa.

*Lisätietoja teoksesta ja tekijästä löydät klikkaamalla esiin edellisen postaukseni Covid Coping.

**Kävele hieman normaalia hitaammin, askeleistasi nauttien. Ota kaksi tai kolme askelta joka sisäänhengityksellä ja joka uloshengityksellä. Ole läsnä hetkessä, tiedostaen sekä hengityksesi että kävelysi. Älä riennä äläkä marssi vaan kulje rauhallisesti ja aivan kuin jalkapohjasi suutelisivat maata.

Kuvat: 1. Esa Karjalainen 2. Taija Mård