Alan pioneeri ja johtava spesialisti, psykologian tohtori ja psykoterapeutti Karyl McBride julkaisi vuonna 2008 kaikkien aikojen ensimmäisen toipumisoppaan narsistiäitien tytäruhreille. Kustantajan sanoin se on "essential guide to recovery for women with toxic mothers". Sinäkin voit tuntea olevasi kyllin hyvä – mutta vasta katsottuasi juurisyytä silmästä silmään.
 |
| Aloita siis tästä! |
Äidin narsistisuus ilmenee täydellä teholla tyttären tultua murrosikään. Itsenäistymisvaiheesi on hänelle sietämätön, sillä mielestään hän on suuruus ja sinä olet hänen jatkeensa. Näpäytykset ja lyttäykset alkavat. Vaikka teet kaikkesi täyttääksesi odotukset, et koskaan onnistu: Toimiessasi oikein toimit väärin. Ahkeroidessasi olet laiska, huolellisena hutiloiva, anteliaana ahnehtiva, avuliaana itsekäs. Kun olet etuajassa, kuulet vihjailua myöhästymisestä. Jos olet jämäkkä, olet kova. Hänestä sinä olet paha. Lisäksi olet ruma.
Lapsen perushoitoonkaan äidin viitseliäisyys ei oikein riitä, mutta naiseksi kehittymistäsi hän ei ole huomaavinaan. Deodorantit, kasvovoiteet, terveyssiteet ja rintaliivit saat vasta niitä nolostellen kyseltyäsi. Hän ehdottelee sinulle tasosi alittavia aloja ja huutaa, ettet koskaan pärjää työelämässä. Hän tuhrii kaiken sinulle tärkeän: sivistykselliset pyrkimykset, läksyjenteon, tiedonjanon, hengellisen etsinnän, musiikkiharrastukset, partiotoiminnan… Hän saattaa myös omia kiinnostuksenkohteesi lyödäkseen sinut kotikentälläsi. Vaikka olisi koulupudokas, hän esittää etevämpää kompetenssialueillasi, joihin olet yliopistossa opiskellut ja ammatissasi pätevöitynyt.
Äiti kadehtii lastenhuonettasi, nuoruuttasi, rakkaudellista avioliittoasi, luonteenpiirteitäsi, kaikkea oppimaasi. Kun jo teininä pärjäät suuressa maailmassa, hän kaivaa sinusta jonkin heikkouden merkin, jolla ratsastaa. Saavutuksesi hän sivuuttaa ja ottaa puheeksi jonkun tuttavasi, jonka toivoo jättävän sinut varjoonsa. Itse hän ei pinnallisuuttaan ja lyhytpinnaisuuttaan vaivaudu syventymään mihinkään mutta briljeeraa trivialla ja myhäilee itsetyytyväisenä, miten heittämällä peittoaa asiantuntijat. Hän hakeutuu väittelyihin, inttää olevansa oikeassa ja asettuu mieluusti kilpasille. Häviön häämöttäessä aihe mitätöityy. Sinut ehdollistetaan olemaan vähemmän kuin olet, äidin säästelemiseksi.
Äiti pyörähtelee peilin edessä ikuisten dieettiensä tuloksia tarkastellen. Hän hankkii itselleen kalliita vaatteita ja näyttäviä kampauksia, pyrkien niiden avulla sekä
etikettisääntöjä pri-kul-leen noudattamalla luomaan ”hienon ihmisen” vaikutelman. Jos taas sinä laittaudut, alkaa naljailu
turhamaisuudestasi. Meikkisi hän parahtaa olevan kuolinnaamio.
Hän arvostelee sinua tuhahdellen, irvistellen, päätään pudistellen tai suureen
ääneen jopa vieraiden läsnä ollessa ja myös kuultesi yksinpuheluna aivan kuin et olisi paikalla. Pilkka taas on neutraali huomio
tai harmitonta huumoria, äitiparkahan vain yritti olla hauska. Sinun vitseillesi
hän pidättyy nauramasta ollessanne kahden kesken ja sanoo: ”Me emme ymmärrä.” Näin hän osoittaa kuuluvansa ryhmään ja sinun
olevan sivullinen. Äiti haavoittaa, saattaa häpeään ja tuomitsee, ja kun kyhjötät survottuna, hän ällistelee, miksi olet niin kumman näköinen! Rääkkäyksestä pitäisi palautua välittömästi, jotta vaikuttaisi siltä, ettei hän
mitenkään väärin toiminut. Kohta hän heittäytyy kivaksi ja kaverilliseksi.
Vuorovaikutus on poukkoilevaa, laskelmoivaa eikä aina aloitteellista vaan oudon reagoivaa. Hän asettuu tarkkailemaan, miten sanot tai teet jotain, ja käyttäytyy sitten samoin sinua kohtaan. Hän iskee heikkoon kohtaasi, vertailee ja pyrkii vetämään pitemmän korren. Kritiikkisi sinkoaa hänestä bumerangina nilkkaasi, rampauttaen puolustuskykysi. Perään hän jyrähtää toivovansa, että sinäkin saat aikuisena "yhtä hirveän tyttären". Hän ei kaihda käsiksi käymistä ja päälle sylkemistä. Tukkapöllyt ja luunapit muuttuvat vartuttuasi vähemmän räikeiksi kiilaamiseksi ja tönimiseksi. Vastuuta teoistaan äiti ei kanna vaan puolustautuu retorisin hämäyksin. Hän voi myös painaa kädet korvilleen tai ohittaa argumenttisi ilmehtimällä sinun olevan sekaisin. Hän antaa ymmärtää yhtä ja toista – esimerkiksi halveksuvansa jotain tai edellyttävänsä jotain moraalitonta – mutta jos otat asian puheeksi, luikkii vilpittömyyden verhon taakse toteamalla, ettei hän ole mitään sellaista sanonut.
Pienestä pitäen sinun pitää olla HILJAA! Ilosi on meteliä ja tyhmyyttä, jonka hän tukahduttaa läpsimällä ja sättimällä. Kun valmistaudut häämatkalle tai upeisiin juhliin, pirauttaa äiti juuri silloin iskeneestä huolesta, johon velvoittaa sinun paneutuvan. Lähtiessäsi lomalla viihteelle hän ilmeilee, että olisi pitänyt jäädä seuraneidiksi ja jatkaa mielenosoitustaan seuraavaan päivään. Löydettyäsi puolison hän on niin katkera, että ilmoittaa sinun olevan hänelle nyt kuin kuka tahansa vieras ihminen.
Äiti välttelee luonasi kyläilyä,
koska joutuisi jättämään mielikuvan sinusta ikuisena lapsena. Tytöttely on normi. Rupattelupuhelunsa hän soittaa virka-aikana työpaikallesi kysäisten
kevyesti kärkeen, missä mahdat olla. Syvällisistä
aiheista hän vaivautuu ja kuuntelee pohdintojasi vain puolella korvalla mutta
saattaa myöhemmin esittää itse keksineensä oivalluksesi. Jos kuvailet
hienoja kokemuksiasi, hänen päähänsä pälkähtää jotain välittömästi
toimitettavaa tai kännykästään ”loppuu kohta akku”! Hän voi myös kääntää jutun
omiin vaikuttavampiin
elämyksiinsä. Jos kerrot lääkäreiden epäilevän sinussa vakavaa tautia, hän joko ei keskity tai valittaa paljon kamalampia vaivojaan. Sairasvuoteella hän kuitenkin näyttää autuaalta kuningatarmehiläiseltä odottaessaan ehdotonta huomiota ja täyttä palvelua.
Perheessä on tämä yksi päähenkilö. Sinun on käveltävä varpaillasi, kasvatettava tuntosarvet ja ajateltava aina ensin äitiä. Oikkuja on myötäiltävä ja toiveita arvuuteltava. Häntä pitää auttaa, tukea, kehua, puolustaa, säälitellä, jopa toistuvasti hieroa. Kotiin mahtuvat vain äidin tunteet. Tyttäreltä hän epää negatiiviset tunteet ilkkumalla niitä filmatuiksi. Oikeutesi hän riistää joko ylenkatsomalla tai yli kävelemällä.
Äidillä on aina olevinaan niin kamala kiire, että sisälläkin hän juoksee. Hän luo
vaikutelmaa yksin raatavasta työn sankarista vaikka ympärille on palkattu apulaisia, siivoojia, vyöhyketerapeutteja. Hän delegoi järjestelmällisesti kotihommia tunnolliselle tyttärelleen eikä ikinä tee mitään erityistä. Silti jo pikkuisena havaitset, että hänen tuiki tavallisissa askareissaan roikkuu
näkymätön lasku ja että velallinen olet sinä – marttyyri kun on kaiken uhrannut sinun eteesi. Varhaiskeski-ikäisestä lähtien hän lysäyttää hartiansa
ja kiskaisee hihastaan ässän pitäisi-jo-päästä-vähän-helpommalla. Aikuisen tyttären elämän täyttävät omat raskaat velvollisuudet, mutta työttömänä tai eläkkeellä
lekottelevan äidin huusholliavustajana pitää ravata automaattisesti – kuulematta koskaan kiitoksen sanaa.
Äitiä ei kiinnosta, miten jakselet.
Hän toki kysäisee muodon vuoksi, että mitäpä kuuluu, mutta vastauksesi on yhdentekevä. Hän viihtyy omissa oloissaan: ei käy oikein missään, ei saa ystäviä eikä aterioi perheen kanssa. Kun olet pieni, häntä ei huvita lukea iltasatuja, tulla leikkimään, ottaa syliin. Lapsen tarpeet, huolet ja sairaudetkin ovat hänelle
häiriötekijä. Olet taakka. Äiti huutaa olevansa piikasi! Todisteeksi hän kertoo
sinulle hampaat irvessä, miten pikkutyttönä pidit hänen sinulle pukemiaan valkoisia
polvisukkia kevätjuhlassa ja hän joutui
jynssäämään ne puhtaaksi! Lakkaat jo varhain vaivaamasta häntä ja
teet kaiken itse. Mutta kun osoitat riippumattomuutta – etkä osallistu
hänen mobilisoimiinsa perherähinöihin – hän alkaa hyljeksiä sinua.
Kun narsistin laajennetussa perheessä tapahtuu itsemurha, hän ei koe hoidon eikä itsetutkiskelun tarvetta. Mistä tahansa kiinni jäätyään äidillä on tapana hihkua henkeään haukkoen silmät lautasina, että HÄNKÖ tehnyt jotain väärin! Jos vastuuttamista jatketaan, leuka työntyy uhmakkaasti pitkälle, katse muuttuu seisovaksi ja pistäväksi tai alkaa ilveily. Hän pyristelee pakoon myös sivuuttamalla, kiemurtelemalla, peittelemällä tai hurjistumalla mutta ellei onnistu, naamalle nousee pikkurikkeestä narahtaneen ilkikurinen ilme. Äiti kiukuttelee, temppuilee, paiskoo ovia ja esineitä, marssii kantapäät jyskyen tiehensä jättäen tilanteet levälleen, saa raivareita, tekoitkee (ja vilkuilee sormiensa välistä, tehoaako näytös), uhittelee, kantelee ja kikkailee kaikin kehittymättömin defenssimekanismein. Tiukoissa paikoissa hän saa toistuvasti "sydänkohtauksia".
Hän luo kotiin kaaosta ja kauhua mutta kertoilee haaveellisena tarinoita ruusuisesta lapsuudestaan, jollaista tytär ei kuulemma saa. Riitanarkkarina hän riehuu tilanteet sairaisiin sfääreihin tehden kaikista raastetta. Kun pienokaiset heräävät yöllä taas yhteen sisällissotaan, hän ei oletetusti rauhoita heitä vaan kiskaisee kilvekseen ja tulittaa isää heidän itkullaan.
Äiti pelaa perheenjäsenet toisiaan vastaan ja jakaa suvut leireihin, missä hänen puolensa edustaa pyhimyksiä, miehen puoli syntisiä. Lapsille hän sähisee isän olevan sika, joten tältä saatu yhteinen sukunimi sopii tyttären haukkumanimeksi. Roolit ovat kotona aivan sekaisin. Kuka tahansa saattaa siellä kiskaista ylleen milloin pompottavan perheenpään, milloin avuttoman pikkulapsen viitan. Tyttären kuuluu välittää isälle viestit ja avioerouhkaukset äidin pitäessä kuukausien mykkäkouluaan. Pikkulapsesta asti olisi taivuttava draama-addiktin uskotuksi, neuvottava hänen sotkuissaan, ratkottava tekaistuja taloushuolia ja asetuttava isää vastaan. Ellet taivu, äiti valittelee, ettet ole hänen odotustensa mittainen ystävätär.
”Likapyykki pestään kotona” on äidin vakioukaasi, sillä hurskas imago ei saa tahriintua. Ja lojaaliuttaan lapsi vaikenee avun hakemisen sijaan. Mitä järkympi törky – perheessä elävän hoitamaton mielisairaus, vanhempien monenkirjava väkivalta, jonkun perimän pimittäminen, sukulaisen harjoittama seksuaalinen hyväksikäyttö – sitä tiukemmin ummistetut silmät. Jos joudut rikoksen kohteeksi, äiti hätääntyy muttei voinnistasi vaan siitä, ettei tapaus vain paljastuisi ulkopuolisille! Hän kokee omistavansa sinut, joten tehtäväsi on kiillottaa hänen kilpeään; sinulla on pelkkä välinearvo. Jos ilmaiset perhepiiriin kytkeytyviä lastensuojelullisia huolia, äiti harhauttaa ja horjauttaa väittäen sinun liioittelevan, ilkeilevän, muistavan tai käsittäneen väärin. Sumuttamalla hän saa sinut epäilemään omien aistiesi todistusta.
Äiti on suosiva ja syrjivä: helmoissaan pyöriviä palkitsee mutta omilla jaloillaan seisovaa rankaisee. Hän pelaa likaista peliään nappuloinaan palvelukset, tarjoamiset, lahjat, salaa sujautetut setelit, ennakkoperinnöt ja testamentit. Luonnevaurioisessa perhedynamiikassa siskokset ovat toistensa vastakohdat: Napanuorasta vedeltävä marionetti on lempilapsi. Äiti sitouttaa tämän palkkio-rangaistusmenetelmällä hovineidokseen, joka kielii hänelle sinusta, käy paheksumassa sinua päin naamaa hänen kuvottavan parjaamisensa perusteella ja hyökkäilee hänen puolestaan sinua vastaan. Tällaisesta tytöstä kasvaa raju narsisti. Jos äidillä on oma poika, hän idealisoi tätä aina irvokkuuteen asti, olipa kyseessä millainen nilkki tahansa. Paradoksaalisesti äiti kuitenkin luo eetoksen, että kaikkien kuuluu tätä sääliä, kannatella ja jopa elättää!
Individuaatiossa onnistunut tytär on syntipukki. Moitteita tulee siitäkin, että hän ymmärtää alakoululaisesta alkaen hakeutua mummon luokse tullakseen nähdyksi. Äiti esittää, että kyseessä on "väärän" puolen isoäiti ja että lisäksi kulutat siellä leipää. Kun syömishäiriö sitten puhkeaa, äiti ei ole sitä huomaavinaan vaan antaa tikkulaihalle teinille lahjaksi selluliittikintaan. Jos bulimia kuitenkin paljastuu niin, ettei äiti voi enää esittää tietämätöntä, hän kailottaa ilmoille hirvittävän inhonsa. Sairaanhoitoa hän ei järjestä.
Äiti syyllistää sinua voimakkaasti ja aiheetta: Jos viskaa välinpitämättömyyttään koneeseen uuden puserosi ja inahdatkaan sen pilalle menosta, hän karjuu sinut kiittämättömäksi! Ellei pääse
kanssasi samoihin juhliin, hän valmistaa kotiin taulun, jonne on
piirtänyt ”äidin sydämen” ja
iskenyt sen keskelle puukon. Koska empatiakyky ja
omatunto puuttuvat, hän ei kadu eikä pyydä anteeksi. Syy on aina
muissa – hän itse on viattomuuden ikoni, mallikansalainen ja äitelimpien
äitienpäivälaulujen äideistä parhain. Ratissa, lapset kyydissä, ovat tällaiset omalakiset raivottaret karmiva riski. Äiti voi rikkoa mitä tahansa
sääntöä ja samanaikaisesti mylviä tietävänsä sen. Hän hermostuu
verisesti mikroilmeestäsikin, josta
päättelee jotain arveluttavaa itsessään havaitun. Eikä kavahda pistää
tikulla
silmään: jos hän saa tietovisassa mielestään puoli pistettä liian vähän, kuulet tästä ”kaltoinkohtelusta” vielä vuosikymmenten päästä.
Äiti rikkoo rajasi. Kopautettuaan kotioveesi yhden kerran hän ryntää sisälle ja alkaa mutisten kummeksua näkemiään ”puutteita”. Hän voi myös syöksyä makuuhuoneeseesi keskellä yötä ollessasi siellä miesystäväsi kanssa. Hänelle kuuluvat kaikki asiasi, ja ellet kerro niitä, seuraa syvä paheksunta. Itse hän retusoi menneisyyttään ja salaa kaikenlaista, jopa sinulle henkilökohtaisesti kuuluvia asioita.
Äiti vahtaa tekemisiäsi ja nauttii epäonnistumisistasi. Hän osoittelee virheitäsi ja ojentaa sormi pystyssä, jotta pysyt kuopassa ja hän korokkeella. Tilaisuuden tullen hän kiskaisee maton jalkojesi alta. Jos olet tukalassa paikassa, hän tarkkailee sinua kuin laboratoriorottaa ja seuraa räpiköintiäsi viehättyneenä. Ellet pärjää, hänen huulilleen nousee voitonriemuinen hymy. Jännittäessäsi hän tarkkailee sinua silmät kiihotuksesta kiiluen ja utelee viekkaasti tuntemuksiasi. Kun sinulle sattuu lapsena vaarallinen onnettomuus, hän tirskuu tai hohottaa kippurassa. Avuntarpeeseesi hän ei vastaa vaan kohauttaa kylmästi olkaansa. Halutessaan hän voi kyllä näytellä lohduttelevaa, muttei silloinkaan malta olla pyörittelemättä silmiään muille läsnäolijoille.
Heidän ihailussaan paistatellakseen hän mielistelee, imartelee, hurmaa. Opportunistina hän vaihtaa lennossa paitaa ja on kaikkien kaveri. Jos tytär ei alennu kameleontiksi, äiti kertoo sen todistavan, ettei tämä hänen laillaan osaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Hän kirkuu tälle raakuuksia polvilleen pudottautuen ja krokotiilin kyyneleitä tiputellen. Vieraiden yllättäessä hän muuttuu salamana aurinkoiseksi ja vuodattaa heille vuoripuron lailla solisevaa nauruaan. Yleisön edessä äidistä loistaa paraatipuoli. Hän aivan kuin esiintyy suurella näyttämöllä, ja elkeet ovat sen mukaiset: suurelliset. Hän voi esimerkiksi avata sinulle teatraalisesti sylinsä. Kun kohtaatte kaksin, hän ei halaa sinua vaan pysyy etäällä, kunnes saa sinulta halauksen. Sitten hän käy läpi vaaditun liikesarjan mutta niin kolhosti, että viestii torjuntaa.
RAHA on narsistille elämän ykkönen; se ikään kuin edustaa häntä itseään. Hän näyttelee avokätistä ja jalomielistä mutta on todellisuudessa itara ja ahne sekä juonikas ja katala. Kaalimaan
vartijana hän on pukki, joka käyttelee trustien ja kuolinpesien varoja kuin
omiaan. Narsistien talousrikosten sanotaankin olevan tyypillisesti
erehdyttämispetoksia ja kavalluksia. Hän vetelee erilaisista naruista anastaen lapseltaan sekä kympeittäin että kymppitonneittain.
Äiti tapaa pantata pennosiaan juuri sinun kohdallasi, joten isäsi saa luvan kustantaa niin ruokasi, vaatteesi, harrastuksesi kuin koulutuksesikin. Silti elinkustannukset ovat äidin ase sinua vastaan, ja varsinkin ruokakuluja hän hyödyntää groteskein tavoin henkiseen kiduttamiseen. Hän kertoo koulutytölle, paljonko tämän syöminen maksaa. Hän pistää pöydän notkumaan herkuista aikamiespojan valuttua paikalle tyhjin käsin, mutta jos sinä et tuo ruokaa tullessasi, kuppaat häntä; jos taas tuot, hän nyrpistelee herkuillesi tai vihjailee, etteivät hänen kokkauksensa kelpaa. Hän antaa vieraiden ymmärtää pulittaneensa omasta pussistaan ateriatarpeet, joista sinä olet maksanut puolet. Myös tyttären peseytyminen on hänestä liian kallista. Ja vaikka aikuisena perintötalossasi käydessäsi maksat äidille vedestä, hän katkaisee sen kesken suihkun. Olet lapsista se, joka tarjoaa vastiketta kaikesta, ja hänhän perii, sentilleen. Lisäksi hän esittää, että sinun tulisi panostaa hänen kulunkeihinsa, mutta hänelle omaehtoisesti hankkimasi arvokkaat lahjat ja rahoittamasi kalliit remontit hän sujuvasti ”unohtaa”.
Äiti pitää kirjaa yhteydenotoistaan. Jos soitti viimeksi, hän panttaa tekstiviestinkin lähettämistä sinulle, koska se maksaa liikaa. Kirjeitä hän laittaa sinulle ilman postimerkkiä, niin että joudut lunastamaan ne.
Hän supisee sinusta pahaa selän takana mutta paikalle osuttuasi suipistaa suunsa kirkasotsaista teeskennellen. Hän vieraannuttaa kaikki lähipiiriläisesi punomalla sinusta pajunköyttä, jonka he sitten ahnaasti nielevät. Saatat ikuisuuksia ihmetellä heidän vinoja katseitaan, iljettäviä kommenttejaan ja hyytävää kohteluaan, kunnes tajuat niiden johtuneen rienaamisesta. Se on paitsi äidin huvia myös juju rakentaa ympärilleen ihmislinnoitus, jonka suojista tykittää. Yllättävän moni taipuu manipuloitavaksi ja pestautuu narsistin kätyriksi. He tunkeutuvat härskisti privaattiin tietämättä sieltä yhtään tosiseikkaa. Jos kieltäydyt käsittelemästä yksityisasioitasi, "et osaa keskustella". Narsisti on kuitenkin se, joka ei keskustele yhteisistä asioista, vaan päättää, ilmoittaa ja edellyttää tottelevaisuutta. Sitten seuraa hoputtaminen. Neuvotteluvaatimuksesi saatetaan naurunalaiseksi, sinua kohdellaan kumileimasimena ja hänen agendansa ajetaan läpi väkisin. Äiti keikauttaa tapahtumat ylösalaisin muuntautuen tapansa mukaan traagiseksi uhriksi ja kiepauttaen sinut vikapääksi. Kukaan ei jaksa jahdata hänen maailmalle lehauttamiaan ankkaparvia saati perehtyä kokoamiisi faktakasoihin, joten puolustukselle ei koskaan koita puheenvuoroa. Voimaan jää narsistin tribunaalin langettama mielivaltainen tuomio.
Äiti väittää mustaansa valkoiseksi, vaikka musta seisoisi silmienne edessä. Hänen päässään kaksi keskenään ristiriitaista asiaa voi olla voimassa yhtä aikaa. Edes lainopillisissa yhteyksissä hostiili äiti ei pelkää, mitä voi seurata valheista – ei, vaikka tyttärellä olisi niistä todisteet, tositteet ja todistajat. Äiti päinvastoin häpeämättömästi rientää maksuttomien viranomaisten pakeille jatkaakseen julmisteluaan tytärtä vastaan. Paholaisen asianajajat hyökkäävät sitten järkyttävine uhkauksineen kimppuusi puutteellisten tietojen ja perättömien turinoiden perusteella. Lakisääteisiä oikeuksia puolustaessasi ja totuutta tiukatessasi joudut turvautumaan kovan rahan juristi- ja terapeuttipalveluihin.
Kun vetäydyt suvun
narsistisesta kultista, muutut äidin arkkiviholliseksi, jonka tuhoamiseksi kaikki keinot
ovat sallittuja. Loukkaantuminen "oikeuttaa". Hän ei koskaan pääse yli siitä, että vain hellitit otteesi, vaan
uhkuu pyhää vihaa ja demonisoi sinua
ympäriinsä. Hän jatkaa kieltämääsi häirintää herkeämättä ja karhuaa sinulta
siitä kertyneitä kuluja! Vaino jatkuu vuosikausia. Lopulta tyttären
on hankittava äidistä oikeus- ja kriminaalipsykologinen
arvio ja anottava hänelle lähestymiskielto.
Potretti on piirtynyt. Mallina poseerasivat paitsi kirjan tapauskertomukset myös sen aikoinaan synnyttänyt ja yhä karttuva verkkosisältö, missä tuhannet naiset ympäri maailman julkaisevat näitä ällistyttävän identtisiä äitielämyksiään. Spesiaalipersoonallisuudeksi itsensä paisuttanut onkin nyt kutistunut pelkäksi persoonallisuushäiriön perikuvaksi. – Ja sinulle tuli tilaa kasvaa täyteen mittaasi!
Hankin kirjan eräällä Lontoon-reissulla melko tuoreeltaan. Kannessa lukee: "Dr. Karyl McBride has convened a fellowship of female voices to describe every flavor of experience with maternal narcissism. You are no longer alone on the road to recovery."
Tärkeimmät linkit:
www.facebook.com/DrKarylMcBride/
www.instagram.com/drkarylmcbride/
www.linkedin.com/in/drkarylmcbride
www.psychologytoday.com/us/contributors/karyl-mcbride-phd
www.amazon.com/Will-Ever-Good-Enough-Narcissistic/dp/1439129436
*
Loppukaneetti
McBriden mukaan narsismi on “spectrum disorder”. Jokainen tapaus ei siis edusta tällaista patologista ääripäätä, jonka olen lähdeaineistoni pohjalta kuvannut. Silti voi lievemminkin narsistisesti häiriintynyt äiti aiheuttaa lapselle niin ankaran kompleksisen trauman, etteivät tietoteokset ja itseapuoppaat riitä. Niinpä kirjassa suositellaan myös henkilökohtaista terapiaa, etenkin EMDR-metodia:
“It is reasonable to seek a therapist for help during this part of your recovery. Try to follow the suggestions here on your own first, as they have been helpful in my sessions with daughters. But if you are stuck and nothing is coming to the surface, using professional help in the process can make a big difference. You may want to find a professional mental health provider who knows a technique called EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing), an area of expertise that is particularly helpful with processing feelings.“
