Julkaisin LinkedInissä syksyn 2020 ja talven 2021 mittaan Pientä kieliviilausta -sarjaa. Sen synnyttivät virheet, joihin törmään säännöllisesti sekä erilaisia tekstejä editoidessani että lehtiä ja kirjoja lukiessani – joka päivä, monta kertaa. Mutta myös joka päivä ja monta kertaa viilauksiini tipahteli hurjat määrät erilaisia tukisymboleja, sydämellisiä kiitoksia ja muita koskettavia kommentteja. Sarjan osat keräsivät useita tuhansia katselukertoja! Eli edelleen (*) tuntuu riittävän runsaasti eri alojen ammattilaisia, jotka ovat innostuneita äidinkielen vaalimisesta. Heitä palvellakseni siirsin nyt kaikki 15 viilaustani (plus soveltuvin osin tarkennuksiani ja vastauksiani) tänne blogiini, missä ne säilyvät pysyvästi ja mistä ne löytyvät vaivattomasti.
1:
Symmetrisessä rakenteessa "niin Liisa kuin Mattikin" käytetään siis tavallisimmin -KIN-liitettä. Jos ei satu siitä pitämään, voi kirjoittaa "sekä Liisa että Matti" tai ihan vain "Liisa ja Matti".
👧👦
2:
Silloin kun joka-lause eli relatiivilause on yleistävä, käytetään ihmisistä puhuttaessa pronominia SE, monikossa NE. (Kyseessä ei siis tietty yksilö hän!)
Näin Kielitoimiston ohjepankki: Ilmaustyyppi se joka on aina mahdollinen ihmiseen viitattaessa ja erityisesti kun esitetään, että puheena on kuka tahansa tarkemmin määrittelemätön henkilö: "Valitseeko jokainen puolisoksi sen, jonka haluaa?" "Lääke antaa toivoa niille, joihin muut hoidot eivät ole tepsineet."
Toki tuiki tutut sananlaskutkin tarjoavat valmiin mallin: Se joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa... 😅
Lisäksi se-pronominia (monikossa ne) käytetään viitattaessa vauvaan. Esimerkki: "Onko se tyttö vai poika?" (Kielitoimiston sanakirja)
Kun yleiskielen sääntöjä ei tunneta tai niitä yritetään "ylikorjata", syntyy virheitä eli ns. hyperkorrekteja muotoja:
– Tässä UTUn suomen kielen emeritusprofessori Ikolan hykerryttävä artikkeli, joka sivuaa hyperkorrekteja kirjoitusasuja: Kielikello
– "Vauvoihin on yleiskielessäkin odotuksenmukaista viitata se-pronominilla (Yli-Vakkuri 1986, 120), vaikka autenttisessa kielessä ajoittain käytetään vauvoista hyperkorrektia hän-pronominia." (Pro gradu, TAU, Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteen yksikkö, Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen koulutusohjelma)
👶
3:
Verbi koittaa = sarastaa, valjeta.
Verbi koettaa = tunnustella, kokeilla, tutkia, testata ja yrittää. Tästä
esimerkistä sen muistat: Päivä koittaa mutta Päivi koettaa. Jos lähestyy asiaa substantiivien kautta, saattavat nuo verbit hahmottua luontevammin:
Koittaa-verbin taustalla koi,
koitto. Koettaa-verbin taustalla esimerkiksi substantiivit koe, koettelemus.
Kielikello-lehti: "Omaa elämäänsä on sen sijaan alkanut elää sana koitos. Kielenhuollon oppaissa ja Kielitoimiston sanakirjassa koitos neuvotaan korvaamaan vaikkapa näillä: koetus tai kilpailu, ottelu, kamppailu."
Koettaa ei siis suinkaan ole mikään vanhentunut tai murteellinen muoto vaan oikea muoto. Kotimaisten kielten keskus verbistä koittaa merkityksessä yrittää: "Sanaa ei suositeta käytettäväksi. Pitää olla: koettaa."
Lisään vielä, että onhan se nyt varsin mielekästä säilyttää suomen kielessä aivan oma verbinsä kahdelle täysin erilaiselle tekemiselle!
🌄
💪
4:
Kuin-sanalla alkava jakso on vertaileva, sitä ei eroteta muusta virkkeestä pilkulla. Esim. Riitta on vanhempi kuin Raija. Uusi suunnitelma tuntuu yhtä hyvältä kuin entinenkin. Tämä kenkä on pienempi kuin tuo.
Miten tuota pilkkua niin usein näkeekin väärässä paikassa? Päivittäin törmään siihen. Näyttää ihan siltä, että kuin mielletään sivulauseen aloittavaksi kun-konjunktioksi. Ihmetyttää, sillä minun ikäpolvelleni tämä asia opetettiin kansakoulun tokalla.
👡< 👠
5:
Relatiivipronominia JOKA käytetään viitattaessa johonkin konkreettiseen: ”Hän on ihminen, jonka kanssa on aina kivaa. Meillä olisi nyt uusia tuotteita, joita kannattaisi kokeilla.”
MIKÄ on käytössä silloin, kun viitataan johonkin abstraktiin taikka asiaa tarkoittavaan se-pronominiin: ”Tässä on nyt jotain, mitä en ymmärrä.” ”Muistan kyllä sen, mitä sanoit.”
Myös superlatiivin kanssa (paitsi ihmisistä): ”Se on paras kirja, minkä olen lukenut!”
Ja vielä viitattaessa koko edelliseen lauseeseen: ”Hän tuli kylään, mikä oli minusta mukavaa.”
😊
6:
Mielellään, huolissaan,
innoissaan, peloissaan, selällään… eivät ole kaikkien persoonien muotoja, ne
ovat 3. persoonan muotoja: Hän tekee mielellään, hän on huolissaan.
Esimerkiksi 1. ja 2. persoonan muodot kuuluvat: Teen mielelläni, olen
huolissani. Teet mielelläsi, olet huolissasi.
😇😱
Näin Kielitoimiston ohjepankki: ”Omistusliite on rakenteellinen osa monia sellaisia ilmauksia, jotka tarkoittavat asentoa, tilaa, asennetta tai muuta tekemisen tai olemisen tapaa – – Yleiskielessä omistusliite mukautuu kulloiseenkin persoonaan."
7:ElämäNtarina mutta elämÄKerta. Elämäkerta
eli biografia on teos henkilön elämänvaiheista, ”elämänkertomus”. Kerta ei siis
ole kertomuksen synonyymi, vaan elämäkerran kerta-sana viittaa sarjaan
yhteen kuuluvia esineitä tai asioita (esimerkkinä vaatekerta) ja lähenee myös
merkitystä kerros (esimerkkinä vuosikerta).
📙
8:
Sivulause ja päälause erotetaan toisistaan pilkulla: Kun hän palasi kotiin, hän alkoi laittaa ruokaa. Lauseenvastike *vastaa* jotain sivulausetta, joten silloinhan kahta erillistä lausetta ei ole eikä pilkkuakaan tule: Palattuaan kotiin hän alkoi laittaa ruokaa. (Laulaessaan hän tunsi olonsa onnelliseksi. Voidakseni ostaa sen minun on hankittava rahaa. Jne.)
Tässä Korpelan pätevältä sivustolta artikkeli, joka käsittelee syvällisesti lauseenvastiketta: jkorpelankielenopas
👌
9:
Tällaiset kielten nimitykset erilleen: suomen kieli,
ruotsin kieli, portugalin kieli… Jos alkuosa on kieltä määrittävä sana, yhteen:
suomenruotsi, amerikanenglanti... Yhteen myös silloin kun kyseessä -inen-loppuinen adjektiivi: suomenkielinen, englanninkielinen...
😝😛
10:
Loppiaisen uutistapahtumat tarjoavat sauman tälle sanalle: suurEllinen. Sehän tarkoittaa suuruudenhullua, pompöösiä, komeilevaa, mahtailevaa, isottelevaa, pöyhkeää. 👑 (Se on ollut käytössä jo ainakin 1800-luvun alussa.) Kantana on adjektiivi suuri.
SuurEEllinen on taas matematiikkaan liittyvä sana, joka on
muodostettu termistä suure.
11:
Tarke nimeltä AKSENTTI ( ` ja ´ ) eli korkomerkki tulee kirjaimen
päälle *korostamaan*. (Kahden kirjaimen väliin erheellisesti lyötynä se
tietysti korostaa sielläkin – tyhjää;-)
Heittomerkki ( ' ) eli APOSTROFI ei ole tarke, vaan se on se merkki, joka lyödään
kirjainten väliin. Sitä käytetään merkkaamaan jonkin kirjaimen *heittymistä*
pois, erottamaan kahta samaa mutta eri tavuihin kuuluvaa vokaalia ja
taivutettaessa vierasperäisiä sanoja, jos ne kirjoitettaessa päättyvät
konsonanttiin mutta äännettäessä vokaaliin.
Tässä esimerkkejä:
Aksentti: tiramisù al caffè, Molière, diário, à la carte...
Heittomerkki:
vaikk', kell'
rei'ittää, vaa'alla
show'n, Bordeaux'hon
Ja englannin kielessä omistuksiin ja lyhennyksiin: It's Tim's dog. I bought the scarf at Macy's. Joan Baezin koskettava biisi Diamonds & Rust alkaa näin: “Well I'll be damned, here comes your ghost again. But that's not unusual, it's just that the moon is full and you happened to call…”
👻📞
12:
Lyhyesti:
Ulkomaisten adjektiivialkuisten paikannimien alkukin taivutetaan: Isossa-Britanniassa, Kuolleenmeren, Uuden-Seelannin…
Ja vaikka nimi- ja aluekohtaisia eroja onkin, myös Suomen adjektiivialkuisten paikannimien alku yleensä taipuu: Isolla Roobertinkadulla, Uuteenkaarlepyyhyn, Isoonkyröön…
Ks. yksityiskohtaiset ohjeet: "Nimien taivutus: adjektiivialkuiset nimet": Kielitoimistonohjepankki
🌍
13:
Erisnimi Lähi-itä kirjoitetaan aivan samoin kuin Kaukoitäkin eli isolla ja yhteen. Jälkiosa pienellä, sillä ilmansuunnat eivät ole erisnimiä! ”Lähi-idässähän” on yhdysmerkki vain siksi, että edellinen osa loppuu samaan vokaalin, jolla seuraava alkaa.
ش ؏
14:
”Heti kun" – mutta ”niin pian kuin”. Koska: liittokonjunktioissakin KUIN esiintyy vertailussa ja KUN ilmaisee aikaa. (Ks. myös 4. kieliviilaus!)
Tässä löytämäni kattava lista, josta saa avun konjunktion valintaan: Kielikello
🏃
15:
Luvut yhdestä kymmeneen ja tasaluvut sata, tuhat jne. kirjoitetaan yhtenäiseen tekstiin *kirjaimin*, muut *numeroin*.
Hätkähdyttävää törmätä näinkin hengästyttäviin sanajonoihin: Salissa oli tuhat viisisataayhdeksänkymmentäkahdeksan katsojaa… (Monesti myös ryhmittelyongelmiin, ks. ryhmittely tästä: Kielikello). Tai sitten tämäntapaisiin merkintöihin: Kulhossa oli jäljellä vain 1 omena; Risto on 3-vuotias...
Linkki tarkennuksiin ja poikkeuksiin: Kielitoimistonohjepankki
㉘⑮㉍㉒ 🍎
Lisäsin jokaisen LI:ssä julkaisemani viilauksen loppuun aina kolme kannustavaa aihetunnistetta, jotka ovat tässä nyt linkkeinä. Niiden kautta voi siis hakea lisätietoa kätevästi ja räätälöidysti!
Kielenhuollon
johtava auktoriteetti, joka laatii äidinkielemme normit
ja suositukset: Kotimaisten kielten keskus
Ajantasaisin kuvaus nykysuomen sanastosta: Kielitoimistonsanakirja
Vastaukset oikeinkirjoitusta,
kielioppia ja nimiä koskeviin kysymyksiin: Kielitoimistonohjepankki
Ehkä jonakin päivänä jatkan LI-sarjaa ja julkaisen uudet viilaukset sitten täälläkin. Mutta siihen asti kielikeskustelu jatkukoon alla olevassa kommenttikentässä, tervetuloa 💗!
(*)
Suomen kielen lautakunnan kannanotossa (26.10.2018) nostettiin esille yleiskielen hallinnan heikkeneminen. Asiasta uutisoitiin laajasti. Tässä yksi linkki: Kotus
Täältä vielä valaistusta: Helsingin yliopisto Opetusneuvos toteaa, että yleiskielen hallinta on heikentynyt ja että lapset ja nuoret kirjoittavat yhä enemmän mutta eivät enää huolitellulla yleiskielellä. Myös kirjojen lukeminen on vähentynyt, mikä näkyy nuorten kirjoitustaidon laskuna.
Olen tietysti itsekin pohtinut syitä: Julkaistaanko nyt niin paljon enemmän kuin ennen eli kaikenkarvaisten lehtien ja kirjojen julkaisukynnys matalampi, laatuhaitari leveämpi; onko kova hinku tehdä rahaa eikä niinkään vaalia laatua; kelpaavatko huolimattomat pikatekstit klikkijournalismin kuluttajille? Vai eikö äidinkieli kiinnosta? Entä mikä lie suomen status kouluaineiden joukossa? Monia mietteitä siis... Onneksi kuitenkin on myös oikeinkirjoituksen ystäviä, ja senhän sarjani saama vastaanottokin todistaa 👏 !
