 |
| Helsinki | | |
Vaikka joogakipinä sytytti minut jo vuosikymmeniä sitten, vasta viime aikoina on matolla pyöriessäni pyörinyt mielessäni kysymys, voisiko olla olemassa erityisherkille räätälöityä joogaa. Nyt olen hahmotellut idean – mutta parasta lienee lähteä liikkeelle siitä, mistä erityisherkkyydessä on kysymys.
 |
Figueira da Foz
|
Ensimmäiseksi harhaluulojen kimppuun: Erityisherkkyys ei ole sairaus, häiriö, vika, neuroosi – eikä siten diagnoosi. Se ei myöskään ole ujoutta, mimoosamaisuutta, sulkeutuneisuutta, heikkoutta. Päinvastoin sitä voidaan pitää lahjana, kykynä, monessa mielessä vahvuutena. Ja vahvuutta herkkyysominaisuuden kantaminen tässä maailmassa totisesti edellyttää! Toki se on myös haaste.
Erityisherkkyys ei ole opittua herkkyyttä (sillä opitusta voidaan oppia pois) vaan synnynnäinen, pysyvä hermojärjestelmän ominaisuus, joka on vain 15–20 prosentilla väestöstä. HSP:t kokevatkin itsensä erilaisiksi kuin muut.
Käsitteen highly sensitive person loi psykologian tohtori, psykoterapeutti
Elaine N. Aron*. Hän on tutkinut tätä aina ihmis- ja eläinkunnassakin esiintynyttä piirrettä tieteellisesti vuodesta 1991 alkaen sekä kirjoittanut siitä alan klassikon
The Highly Sensitive Person: How to Thrive When the World Overwhelms You. Teos on julkaistu suomeksi Sini Linterin kääntämänä nimellä
Erityisherkkä ihminen. Suomessa
erityisherkkyyttä tutki 1950-luvulla psykologiasta tohtoriksi ensimmäisenä naisena maassamme väitellyt Sylvi-Sanni Manninen**. Hän myös kehitti
herkkyyttä mittaavan testin Lontoon yliopistossa ja käytti käsitteitä
yliherkkä ja hypersensitive. Sittemmin Suomessa on erityisherkkyyteen perehtynyt ja siitä suurelle yleisölle tietoa levittänyt psykologi, kouluttaja
Heli Heiskanen***.
HSP reagoi sekä ulkoisiin että sisäisiin ärsykkeisiin tavallista herkemmin ja voimakkaammin. Ulkoisia ärsykkeitä ovat esimerkiksi kosketus, lämpötila, materiaalit, äänet, hajut, valot, värit, stimulantit, maut; sisäisiä puolestaan nälkä, jano, muistot, assosiaatiot, hormonaaliset muutokset... Hän aistii herkästi paitsi ilmapiirin myös itsensä ja muiden tunnetilat.
HSP:lle sopii ideaalisti slow-aate. Sehän tarkoittaa muun muassa sitä, että asioihin perehdytään perusteellisesti ja uhrataan niihin juuri niin kauan aikaa kuin ne vaativat. Hutaisemiseen – tyyliin ”mahdollisimman äkkiä 'riittävän' hyvää” – ja multitaskaamiseen erityisherkkää ei kannata haastaa. Huonotapainen hoputtaminen ja komentelu ovat myös varmin tapa saada hänet jarruttamaan: niin hän takaa itselleen tarvitsemansa tilan, ajan ja autonomian.
HSP on autenttinen, ja hänen emootionsa ovat intensiivisiä. Koetaan railakasta riemua ja surun syövereitä; liikututaan ja säikähdetään helposti; pelot ja kauhuskenaariot voivat vaivata. HSP myös kuormittuu – uupuu, ärtyy tai ylivirittyy – kiireestä, informaatiotulvasta, ihmismassoista, melusta, sotkusta ja sekaannuksista sekä negatiivisesta vireestä ja ristiriitatilanteista; usein myös siitä, että pyrkii hoitamaan työnsä ja tehtävänsä äärimmäisen tunnollisesti. Siksi hän tarvitsee tavallista runsaammin palautumisaikaa niin velvollisuuksista, stressistä kuin yleisestikin nykymenosta, joka on paljon eilispäiväistä virikkeellisempää, kiivaampaa, urbaanimpaa, meluisampaa, valosaasteisempaa… monella tapaa hermostollisesti vaativampaa.
Koska hänellä on taipumusta sekä turhaan syyllisyydentuntoon että hyväntahtoisuutensa vuoksi liialliseen myöntyvyyteen, omat tarpeet voivat joutua taka-alalle. Se kostautuu hänelle myöhemmin. HSP:n olisikin ehdottomasti muistettava sana ei
eli omien rajojen hahmottamisen ja kunnioittamisen periaate ja käytäntö!
HSP on intuitiivinen, ja hänellä on tarkka havainnointikyky ja kehittynyt vivahteiden taju. Sen vuoksi hän kokee esimerkiksi taide-, luonto- ja esteettiset elämykset hienovaraisesti ja myös voimakkaasti vaikuttuen. Saadakseen runsaat impressiot ja niistä virinneet ajatusparvet sopusointuun hän kaipaa sulattelua.
Tahalliset loukkaukset viiltävät HSP:hen avohaavoja, joita hän saattaa potea pitkäänkin, siinä missä joku toinen vain sipaisee töryn olkapäältään ja porskuttaa eteenpäin ehkä jopa jatkaen yhteydenpitoa moukan kanssa. HSP nimenomaan karttaa tahdittomia ja aggressiivisia ihmisiä.
Kuka tahansa vajavaisen vanhemmuuden synnyttämän kaaoksen ja konfliktin keskellä kasvanut traumatisoituu, mutta erityisherkkä lapsi erityisen vakavasti. Tohtori Aron kirjoittaa: ”HSPs are more affected by a troubled childhood in that they are more depressed and anxious as adults. Also keep in mind that the earlier the problem occurred or began and the more it was rooted in the behaviour of your primary caretaker, usually your mother, the more deeply rooted and long-lasting the effects.”
Ei pidä jäädä kärsimään tai odottamaan ihmeparantumista, vaan kannattaa hakeutua hoitamaan traumat asianmukaisessa terapiassa. Sen jälkeen on helpompaa myös aktivoida herkkyyden voima!
HSP:t prosessoivat tietoa laajasti ja syvällisesti. Siksi he turhautuvat ja väsähtävät pinnallisessa seurassa sekä kavahtavat yksisilmäisiä oppimestareita. He ovat itsenäisiä ajattelijoita ja etsivät omaa tapaansa toimia, omaa tietään totuuteen. Heidän sisäinen elämänsä on rikas, ja he ovatkin usein henkeviä, luovia, mielikuvituksekkaita ja pohdiskelevia.
Eettisyys on HSP:n arvoasteikossa ja päätöksenteossa etusijalla materiaalisen saalistamisen ja oman edun tavoittelun sijaan. Koska hän kykenee empatiaan, hän osaa ja tahtoo puolustaa heikompaa sekä vastustaa epäoikeudenmukaisuutta.
Erityisherkkiä on tieteellisessä kirjallisuudessa luonnehdittu termeillä herkästi värähtävä tarkka mittari, pioneeri, visionääri, royal advisor -luokan edustaja. Koska HSP yleensä menee edeltä ja sekä paikantaa että heijastaa tarvittavan informaation itsensä ja muiden hyväksi, voisin häntä kuvailla myös metaforalla huippuunsa trimmattu tutka.
Lopuksi korostan, ettei ole olemassa mitään HSP:n prototyyppiä. Kukin meistä erityisherkistä on oma persoonansa: on raisua ja rauhallista, introverttiä ja ekstroverttiä, elämyshakuista ja turvallisuushakuista, tavallista pulliaista ja eksentristä taiteilijaa… Kirjoa riittää!
Ja nyt siihen, millaisia elementtejä HSP-jooga voisi minun mielestäni sisältää:
* ohjaaja kunnioittaa joogaajan koskemattomuutta ja yksityisyyttä; hän kysyy luvan aina ennen tämän pään, vartalon tai jäsenen asennon korjaamista
* asanaa tullaan hiomaan vain silloin kun se on välttämätöntä, niin ettei joogaaja hämäänny tai koe tilannetta lannistavasti omaksi huonoudekseen
* tila on siisti, hyvin tuuletettu, himmeästi valaistu (mieluummin elävä kynttilänliekki kuin häikäisevä lamppu) ja kauniisti sisustettu, eivätkä sitä hallitse vihlovan räikeät värit
* harjoituksen aikana häiriöäänet on minimoitu
* mahdollisesti taustalla soiva musiikki kuluu vaimeasti
* asanoihin siirrytään riittävän hitaasti, niin että rasitukset ja pakotukset eivät yllätä ja korostu
* anatominen informaatio asanoiden vaikutuksista sisäelimiin kannattaa monille liian häijyä tekevänä jättää pois
* harjoituksessa paneudutaan rauhassa omaan suoritukseen, sillä muiden tarkkaileminen tai tarkkailtavaksi joutuminen haittaa keskittymistä heikentäen suoritusta
* ohjaaja korostaa, että joogassa on kyse omaan keholliseen ja sisäiseen maailmaan syventymisestä, ei ulkoisten saavutusten tavoittelusta (kuten johonkin ääriasentoon venymisestä) eikä itsensä vertailusta muihin
* kerrallaan kannattaa ohjeistaa yhtä liikettä, ja ohjeen on hyvä koskea vain liikettä, sillä jos lisäksi kehotetaan muodostamaan muita mielikuvia, aivot ruuhkautuvat ja jumittuvat ja tekeminen tyrehtyy
* rytmi on rauhallinen ja joogaajan oman tahdin huomioiva
Lisää pointteja HSP-joogan kehittämiseen saattaisi syntyä alle linkittämilleni sivustoille sisältyvän herkkyystestin pohjalta!
Miksi sitten olen kehitellyt HSP-joogaideaa? Arvelen, että moni erityisherkkä saattaa kokea joogan kynnyksen liian korkeaksi. Mahdollisia syitä siihen ovat oman kehon mieltäminen esteeksi, toisten tuijotus ja väenpaljous salilla, virhekäsitys joogasta jonkinlaisena akrobatiana tai ehkä jopa kulttina... Mielestäni jooga kuitenkin sopii juuri erityisherkille erityisen hyvin ja on erityisherkille erityisen hyödyllistä!
Jooga on tärkeää hiljentymistä ja palautumista; sitä voi harrastaa yksin ja omassa rauhassa; kyseessä ei ole kilpailussa päteminen eikä ryhmäjumpassa pyristely; se on omaehtoista työskentelyä, omien edellytysten mukaisesti, omista lähtökohdista käsin; itsenäisenä harjoituksena se on myös helposti tarjolla olevaa hoivaa ja huolenpitoa.
Jooga edistää terveyttä ja terveellisiä elintapoja: sen hengitystekniikka rauhoittaa kehoa ja voi lievittää kipuja, se hieroo sisältä ja päältä ja rentouttaa pingottuneita lihaksia, lisää viihtyvyyttä omassa kehossa sekä kehittää voimaa, notkeutta ja tasapainoa.
Jooga edistää henkistä hyvinvointia ja mielenrauhaa: se laukaisee stressiä ja katkaisee kiireen, lisää itsetuntemusta, rentoutta ja levollisuutta, laajentaa sisäistä hiljaisuutta, tyynnyttää hermostoa, edistää keskittymiskykyä ja tietoista läsnäoloa sekä kehittää myös psyykkistä voimaa, notkeutta ja tasapainoa.
Joogafilosofia sopii HSP:lle, sillä hän arvostaa luonnostaan rauhaa, rakkautta ja harmoniaa, pyrkii henkiseen kasvuun sekä tavoittelee kehon, mielen ja energian yhteyttä.
Toivottavasti tästä kaikesta kehittyy jotain konkreettista eli jokin taho innostuisi tarjoamaan hahmottelemani kaltaisia HSP-joogatunteja. Erityisherkille suunnattu joogan orientoitumiskurssikin saattaisi olla riittävä ratkaisu. Siitä jokainen voisi siedätyttyään jatkaa tavallisiin joogaryhmiin ja hakea ominta joogalajiaan.
 |
| Aveiro |
(Päivitän kuvitusta huvituksen mukaan:-)
Kiitos että luit! Jos mielelläsi kommentoisit lukemaasi tai/ja
kontribuoisit HSP-joogan kehittämiseen, kirjoita alle tekstisi, klikkaa
esikatselu ja julkaise!
*Elaine N. Aronin sivusto: HS person
**Sylvi-Sanni Mannisen perustama säätiö: Päivilän sanktuarin säätiö
***Heli Heiskasen sivusto: Heli Heiskanen
